Varsinkin naisilla on hyvin yleinen ongelma, että syödään
liian vähän. Tämä aiheuttaa sen, että yleinen jaksaminen on koetuksella eikä
myöskään treenissä tule kehitystä. Pitkään jatkuneen energiavajeen johdosta
elimistö saattaa mennä säästöliekille. Kyse saattaa olla ikuisesta
laihduttajasta, jonka paino on jojoillut vuosien aikana ylös ja alas. Tai kyse
voi olla paljon liikkuvasta, joka ei ole tottunut syömään kulutustaan vastaavaa
määrää. Mitä kehossa tällöin tapahtuu?
Energiavaje aiheuttaa aineenvaihdunnan sopeutumisen
matalampaan energiansaantiin tai -kulutukseen. Elimistö pyrkii automaattisesti
pitämään itsensä hengissä, joten osa kehontoiminnoista hidastuu.
Hidastumislistalla ovat mm. ruoansulatus ja ravintomassan
kulku suolistossa, jotta ravintoaineet imeytyisivät tehokkaammin.
Samanaikaisesti ”toissijaisia toimintoja” sammutetaan, jolloin esim. libido
laskee ja kuukautiset jäävät pois.
Kuukausia ja vuosia jatkunut energiavaje sekä hidastaa
aineenvaihduntaa, että muuttaa hormonitoimintaa. Hormonitoiminnan muutoksia
tapahtuu ainakin leptiinin (kylläisyyshormoni), kilpirauhasen ja sukuhormonien
osalta.
Leptiini on rasvakudoksen vereen erittämä kylläisyyshormoni.
Leptiinin määrän lisääntyessä nälän tunne vähenee ja leptiinin vähentyessä
nälkä kasvaa. Lisäksi leptiini vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen ja tekee
yhteistyötä kilpirauhashormonien, insuliinin (säätelee sokeriaineenvaihduntaa)
sekä kortisolin (stressihormoni) kanssa. Kun energiansaanti vähenee, vähenee
myös leptiinin määrä. Leptiinin määrän aleneminen on yhteydessä
perusaineenvaihdunnan laskuun.
Kilpirauhasella on oma osansa perusaineenvaihdunnan
laskussa. Pitkään jatkunut energiavaje hidastaa kilpirauhasen toimintaa.
Energiavajeeseen yhdistetty voimakas henkinen ja/tai fyysinen kuormitus
vaikeuttaa tilannetta vaikuttamalla elimistön kortisolitasoon.
Energiavaje sekä fyysinen ja henkinen kuormitus lisäävät
elimistössä sukuhormonien epätasapainoa. Naisilla hormonitoiminta on herkkä ja
monimutkainen useine hormoneineen sekä kuukautiskiertoineen ja siksi se
häiriintyy helposti.
Varoituskellojen pitäisi viimeistään soida, kun yleinen
jaksaminen heikkenee, palelee jatkuvasti tai kun syömiseen liittyvät mieliteot
ja makeanhimo vaivaavat. Nämä ovat merkkejä siitä, että pitää syödä enemmän.
Säästöliekin syntymisessä pääasiallinen ongelma on
kulutukseen nähden liian vähäinen ravinto, joten tilannetta korjataan isolta
osin ravinto edellä. Säästöliekin purkaminen on aina hidasta, koska se on
rakentunut pitkällä ajalla. Ravinnon energiamäärää lähdetään nostamaan
asteittain ylöspäin. Mitä kauempana lähtötilanteessa ollaan laskennallisesta
peruskulutuksesta, sitä rauhallisemmin eteneminen tapahtuu. Vuosia jatkuneen säästöliekin
purkaminen ei ole yksinkertainen asia ja siksi se kannattaa tehdä yhdessä
ravintovalmentajan kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti